Lopez de Heredia -tasting

Viime aikoina on flunssa painanut päälle, mutta kuitenkin muutama viikko sitten onnistuimme muutaman viininiilon – mm. Copatinton Teemun, Elämän pienet ilot Ilben sekä Mr #todayivebeenmostlydrinking Tonin – kanssa järjestämään eeppisen Lopez de Heredia -tastingin, missä päätähtenä olivat 1960-luvun punaiset Gran Reservat. Illan kattaukseen oltii kaivettu osallistujien kellareista valkoiset 1993 Viña Gravonia ja 1999 Viña Tondonia Blanco Reserva sekä punaiset 1961, 1964 ja 1985 Viña Tondonia Gran Reserva ja yleisesti huippuvuoden 1981 Viña Tondonia Reserva.

Jos lyhyt Riojan viinin teon historiikki kiinnostaa, kannattaa lukaista aikaisempi bloggaus La Rioja Altasta. Lyhyesti virsi kaunis; ranskalaiset saapuivat 1800-luvulla Riojaan viinikirvaa pakoon etsimään vaihtoehtoisia lajikkeita viinintekoon ja opettivat samalla paikallisille valmistustekniikoita. Viininteosta innostunut Rafael López de Heredia y Landeta seurasi näitä ohjeita tarkasti ja perusti yhden ensimmäisistä Riojan viinitaloista vuonna 1877. Talon viininteon menetelmät ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle säilyen samoina vielä tähän päivään saakka.

Viiniteon keskeisimpänä osana on tammitynnyrit. Talolta löytyy 14 000 amerikkaisesta tammesta tehtyä 225 litran tynnyriä sekä 72 tammiastiaa, joista pienin on 60 hl ja suurin 640 hl. Suurissa tammiastioissa käymisen jälkeen viiniä kypsytetään tynnyreissä viinistä riippuen kolmesta kymmeneen vuotta.  Lopez de Heredialla nähdään tammikypsytys ns. viinin kouluttamisena eikä sitä voida nopeuttaa vippaskonsteilla vaan antaa sille sen vaatima aikansa. Tämän kolutuksen aikana viini hapettuu hyvinkin hitaasti, jolla on erittäin suuri vaikutus viinin lopputulemaan. Pulloja ei päästetä myöskään markkinoille ennen kuin ne ovat valmiita vaan niitä pidetään kellarissa kunnes talo näkee, että ne ovat oikeassa vaiheessa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että tällä hetkellä uusin vuosikerta Tondonian Reservasta on 2004 ja Gran Reservasta 1995.

Tarhoja talolta löytyy 170 hehtaarin edestä, joista kuuluisin ja suurin 70 hehtaarilla on Tondonia. Muut kolme tarhaa ovat Cubillo, Bosconia ja Gravonia. Näiltä viimeisimmiltä tarhoilta tulevia viinejä kypsytetään vähiten eli kolmesta viiteen vuoteen, paitsi Bosconian Gran Reserva saa lepäillä tynnyrissä kymmenen vuotta.

1999-tondonia-reserva-blanco

Ilta pantiin käyntiin valkoisilla. Omat muistiinpanot ei ole kaikista täsmällisimmät pienoisen lenssun vuoksi, mutta kyllä viineistä ja niiden tyylistä pääsi erittäin hyvin kärryille. 1993 Viña Gravonia tarjoili hunajaisen ja mehiläisvahan sekä kuivatun aprikoosimaisen tuoksun. Paletilla kevyehkö ja kompleksinen, jossa kivan napakka hapokkuus sekä pitkä jälkimaku. Viini nuorekkuus yllätti kaikki ja Ilbe totesikin, että tämän olisi voinut heittää helposti sokkona 2000-luvulle. 1999 Viña Tondonia Blanco Reserva oli jo astetta täyteläisempi tapaus. Tuoksusta erottautui hentoa karamellia, keitettyjä hedelmiä sekä pähkinäisyyttä. Viini on pehmeä, runsas ja kompleksinen, jossa hyvät hapot sekä hieman öljyinen suutuntuma. Valkoisista ei oikeastaan huokunut mitenkään suuremmoisia ikääntymisen merkkejä vaan nuorekkuus ja talon omaleimainen tyyli oli erittäin väkevästi läsnä. Näiden uskoisi säilyvän kellarissa vielä helposti useammankin vuoden.

Tästä siirryttiin illan punaisiin. 1981 Viña Tondonia Reserva oli hienostunut ja nuorekas tapaus 35 vuotiaaksi. Tuoksussa on makeaa marjaisuutta, maanläheisyyttä ja neilikkaista mausteisuutta. Paletilla kypsä, maukas ja harmoninen kokonaisuus. 1985 Viña Tondonia Gran Reserva oli illan punaisista selvästi nuorimman oloinen ja kehityskaarensa huipulla. Tuoksussa maanläheisyyttä, kuivattuja hedelmiä, mausteita ja nahkaa. Erittäin elinvoimainen ja freesi vinkku, missä erinomainen suutuntuma, tukeva selkäranka ja kaiken kaikkiaan herkullinen vinkku. Voi juoda joko nyt pois nurkista tai odotella vielä vaikka kymmenisen vuotta.

1961-tondonia-gran-reserva

Viimeisimpinä olivat vuorossa illan tähdet eli 1964 ja 1961 Viña Tondonia Gran Reserva. 1964 oli mahdollisesti saanut hieman liikaa happea, koska viinistä huokui paljon tummaa kirsikkalikööriä, nahkaisuutta, mustaa tryffeliä sekä tummaa siirappia. Paletilla viini on pyöreä ja massiivinen, jossa erinomainen rakenne, raikkaus ja hienosteneisuus – kaikki Lopez de Heredian tavaramerkkejä. Makujen pohjana on kypsä ja tiivis tumma marjaisuus, jota höystää nahkaisuus ja lakritsi. 1961 ei ollut niinkään tummanpuhuva kuin 1964 vaan tarjoili klassisemman kypsän viinin aromeja; nahkaisuutta, sikarilaatikkoa ja kuivaa punaista marjaa. Paletilla myöskään viini ei ollut niin täyteläinen ja intensiivinen kuin 1964, mutta rakenne ja hapokkuus ovat hyvässä hapessa edelleen. Sanomattakin selvää, että molemmat viinit täyttivät odotukset ja ei voi kuin ihailla talon taitoa valmistaa näin pitkäikäisiä viinejä.

Paljon on tarinoita kuultu, kuinka Lopez de Heredian ja etenkin Tondoniat kestävät ajan hammasta, mutta nyt se on päästy kokemaan omin päin. Jos joskus tarvitsee ostaa ystävälle tai sukulaiselle merkkipäivän johdosta vanhempi viini tai laittaa kellariin pulloja odottamaan vaikka oman lapsen 30 vuotisjuhlia, Viña Tondonialla ei voi mennä vikaan – oli se sitten valkoinen tai punainen.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *