Vuoden viimeinen tasting

Vuoden viimeisenä tastinginä pidimme jo lähes perinteisen joulun välipäivien tastingin Ranska Roadtrip 2011 -reissun poppoolla. Kilometrejä kertyi reissun aikana useampi tuhat ja pullojakin useita kymmeniä matkustajaa kohden. Reissussa emme ostaneet vain itsellemme pulloja vaan myös yhteisiä pulloja, joita nauttisimme tilaisuuden tullen kotiin palattuamme. Vielä viisi vuotta reissun jälkeen meillä on varastossa muutama puteli. Yksi näistä on heti ensimmäiseltä tilalta hankittu 2002 Marcel Deiss Altenberg de Bergheim Riesling Grand Cru.

Marcel Deiss on yksi alueen pioneereistä ja oman tien kulkijoista, jonka tyyli valmistaa tarhaviinejä lajikeviinien sijaan ei aina miellytä kaikkia. Alunperin Alsace Grand Cru -leiman saamiseksi viini piti valmistaa yhdestä neljästä jalosta lajikkeesta – Rieslingistä, Gewürztraminerista, Pinot Gris’ta tai Muscatista – ja se piti näkyä viinin etiketissä. Pitkään Deiss vähät veisasi tästä ja loppujen lopuksi kaksi tarhaa –  Altenberg de Bergheim ja Kaefferkopf  – missä eri Alsacen lajikkeet kasvavat sekaisin, saivat Grand Cru statuksen.

Ilta korkattiin kuitenkin käyntiin Marc Hebrartin 2009 Special Clubilla. Talon tuotantoa olen kerennyt nauttia jo useamman vuoden ajan niin arjessa kuin juhlassakin. Esimerkiksi Hebrartin rose toimi omien häiden samppanjana. Talon sijaitsee Mariel-su-Ay’n kylässä, aivan Philipponnatin naapurissa. Omistuksiin kuulluu 15 hehtaaria köynnäksiä, joista noin 70 % Pinot Noiria ja loput Chardonnayta. Vuosituotanto pyörii siellä 100 000 pullon paremmalla puolella. Hänen viininsä ovat epäilemättä Champagnen parhaita hinta-laatusuhteeltaan. Niissä löytyy erinomainen tasapaino eleganttiutta ja hedelmää, mutta hinta ei päätä huimaa.

2009 Marc Hébrart Spécial Club on sekoitus 60 % Pinot Noiria ja 40 % Chardonnayta. Viini on käynyt malolaktisen käymisen ja sitä on kypsytetty vanhoissa tammiastioissa. Pulloista on poistettu hiivasakka maaliskuussa 2014 – dosage 6,5 g/l. Haalean oljen värinen. Tuoksu tarjoilee sitruksen kuorta, päärynää, kukkaisuutta sekä paahteisuutta. Suussa runsas ja pehmeän kermainen mousse. Ensipuraisu antoi hieman turhan makean vaikutelman, mutta hetken maistelun jälkeen samppiksesta pääsi paremmin jyvälle: terävää sitrusta, paahteisuutta, vihreää omenaa sekä hentoa hunajakennoa mukavasti nivoutuneena yhteen. Tätä kannattaa ehdottomasti vielä odotella hetken aikaa ennen seuraavaa kohtaamista. Sanoisin, että vielä muutama vuosi ja sen jälkeen tämä alkaa näyttämään todelliset piirteensä.

Ilta jatkui hanhenmaksabriossin ja päätähden säestyksellä. Marcel Deiss Altenberg de Bergheim Riesling on kaikkia Deissin normeja vasten 100 % Riesling. Upea kullan keltainen väri. Pelkästään viiniä lasissa pyöräyttämällä voi nähdä kuinka paljon runsautta ja viskositeettia siitä löytyy. Tuoksu tarjoilee todella intensiivisen pläjäyksen sitrus marmeladia, kypsää persikkaa, hunjaisuutta sekä hentoa petroolia. Erittäin runsas ja iso viini, josta löytyy jäännössokeria lähemmäs 100 g/l edestä, mutta happoja myös säilyttämään erinomaisen tasapainon. Oikeastaan viini ei tunnu missään vaiheessa turhan makealta. Viinistä jää uskomattoman pitkä elegentti ja kiillotettu jälkimaku. Tätä viiniä tulee vielä muisteltua lämmöllä pitkään. Onneksi emme ostaneet vain yhtä pulloa, vaan toinen lymyilee vielä kellarissa.

Mukaan oli mahdutettu myös muutama punainen Burgundin Grand Cru: 1988 Faiveley Clos Vougeot ja 1993 J. Confuron-Cotetidot Echezeaux. Clos Vougeot on blogin lukijoille jo tuttu tapaus tarkalleen vuoden takaa, mutta J. Confuron-Cotetidot saattaa olla useimmille hieman tuntemattomampi. Vaikkakin viinit tulevat lähes kiven heiton päästä toisistaan (kts. kuva), ne eivät olleet viinillisessä mielessä lähelläkään toisiaan.

Tämänkertainen Clos Vougeot oli selvästi paremmassa vedossa kuin aikaisemmin maistettu. Tuoksussa oli alussa selvää tervaa ja savua, joka hälveni hetken päästä antaen tilaa kuivalle kirsikalle, mausteisuudelle sekä maanläheisille aromeille. Paletilla keskitäyteläinen, raikas sekä elegantti, jossa hyvä hapokkuus.  J. Confuron-Cotetidot Echezeaux tarjoili jo selvästi tuhdimman ja tummansävytteisemmän viinin. Väri on huomattavasti tummeman rubiinisempi kuin Clos Vougeotissa. Tuoksussa on enemmän nuorekkuutta ja hedelmäisyyskin on selvästi tummemman hedelmäisempi kuin Clos Vougeotissa: tummaa kirsikkaa sekä erittäin hentoa maanläheisyyttä. Paletilla varsinainen nautinto: erittäin samettinen ja elegantti viini, jossa punaista marjaisuutta, kuivattuja lehtiä sekä hentoa savuisuutta. Keskipitkä kirpeän marjaisa jälkimaku. Tämä on aivan erinomaisessa vaiheessa tällä hetkellä enkä usko, että tätä olisi voinut korkata parempaan aikaan. Molemmat pullot huuhtelivat paistetut viiriäiset alas mukisematta.

Taas yksi vuosi on vierähtänyt viinien parissa ja paljon huikeita pullo tullut maisteltua. Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa Elämän Pienien Ilojen postaus vuoden mieleenpainuvimmeista viineistä, joista hyvin monta on korkattu yhdessä. Omaa listaa en lähtenyt tekemään – onhan niistä suurin osa jo täällä. Ensi vuosi tuo tullessaan joitakin mielenkiintoisia uusia herkkuja, kuten kypsään ikään päässyt kulttiviini Mas de Daumas Gassac ja 1990-luvun Vino Nobile di Montepulciano Avignonesilta sekä raporttia tammikuussa järjestettävästä Marché aux vins d’Ampuis -messuista, missä esillä noin 60 tuottajaa Pohjois-Rhônesta. Messujen ohella olisi tarkoitus piipahtaa muutamalla hyvin valikoidulla tuottajalla.

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille lukijoille!

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *