Kotimaisen omenan verrattomasta, kirpeän raikkaasta mausta pääsee nauttimaan elokuusta aina joulukuun alkuun. Omenasta syntyy syksyn parhaimmat herkut. Se on erinomainen raaka-aine leivonnassa, ruoanlaitossa, mehuissa ja hilloissa.

Leivontaan ja ruokaomenaksi kannattaa valita kirpeän happoiset omenat. Happamat omenalajikkeet pehmenevät kypsyessään paremmin kuin makeat. Makeat omenat syödään sellaisenaan, mutta ne sopivat hyvin myös ruokiin, joissa omenoiden halutaan pysyvän koossa.
Mehuihin ja hilloihin kannattaa valita mieluummin hieman raa’at kuin liian kypsät omenat. Tällöin omenien hapokkuus on hyvin tallella.
Omenoiden täysi aromikkuus tulee esiin vasta kypsinä. Silloin ne kannattaa nauttia sellaisenaan.
Suomessa omenanviljelyssä ei käytetä pintakäsittelyaineita, vaan hedelmän suojaksi riittää sen oma luonnollinen vaha. Kotimaisen omenan voi siis huoleti syödä ja käyttää ruokiin kuorineen. Hyvä huuhtelu riittää.
Yksi vanhimmista suomalaisista lajikkeista on edelleenkin viljeltävä 'Huvitus' 1800-luvun lopulta. Uusia lajikkeita on sen jälkeen jalostettu runsaasti. Omenalajikkeet ryhmitellään kesä-, syys- ja talviomenoihin. Lajikkeita on jo niin monia, että jokainen voi löytää oman mieluisan maun niiden joukosta. Toiset ovat parhaimmillaan sellaisenaan, toiset hillottuna tai mehuna.
Valkea kuulas (kesäomena)
Pirja (kesäomena)

Lavia (kesäomena)
Samo (syysomena)
Jaspi (syysomena)
Raike (syysomena)
Punainen melba (syysomena)
Aroma ja amorosa (talviomena)
Lobo (talviomena)
Åkerö (talviomena)
Omenat säilyvät poimimisen jälkeen viileässä (+1 -2) ja ilmavasti varastoituina parista viikosta jopa muutamaan kuukauteen. Syyslajikkeet säilyvät kesälajikkeita paremmin Varastoi vain hyväkuntoisia omenoita, sillä vaurioituneet omenat pilaannuttavat helposti muutkin omenat.

Omena-kookospannacotta
Mausteinen omenachutney
Omenatatin
Omenapiirakka
Lähde: Kotimaiset Kasvikset ry
Kuvat: Jorma Marstio, Suvi Laine
Leena Kalliokoski
Osallistu keskusteluun (2 kommenttia)